Toivoasi et saa menettää,
Vaikka mitään muuta jäljelle ei jää,
Sinulla on minut,
Sillä jokaisella,
Jossakin on,
Joku yhtälailla,
Lohduton.

Mulla on ollu koko päivän sellanen tunne, etten jaksa tehdä mitään. Aamulla heräsin puol viiden aikaan. En saanu enään unta, joten varttii vaille viis nousin ylös ja menin keittiöön. Kotona ei ollu ketään, ja sen tuntu sen takia liian tyhjältä. Mä päätin soittaa Iso-I:lle, mut ei se tietenkää vastannu. Vasta sen jälkee, ku olin painanu kännykän punasen luurin kuvaa, tajusin, et kello on vasta vähän vaille viis aamulla. Ei kukaan järkevä siihen aikaan vastaa!

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,

Laulaa mummö pysäkillä ja kaipaa kuolemaa,

Mä kaipaan bussin valoja, kuin kuuta nousevaa,

Olen etsimässä valon pisaroita.

Tuure Kilpeläisen laulussa Valon Pisaroita on jotain hienoa. Mä en tiedä mitä, enkä yleensäkään kuuntele iskelmää tai Suomi Pop:ia.  Yks päivä kuitenkin kun olin auton kyydissä, matkalla kotiin, kuulin Iskelmä-Radiosta Valon Pisaroita-kappaleen. Kuuntelin niitä sanoja silloin kunnolla. Se laulu kertoo erilaisista ihmisistä.  Jotenkin mulla on sellanen tunne, että mä kuulun niihin ihmisiin. En tiedä miten, mutta jotenkin. Mä kaipaan kans sellasia Valon pisaroita..

Valon pisaroita, vasten pimeää,

Meille putoaa valon pisaroita.

Valon pisaroita, kun toivo häviää,

Meille putoaa valon pisaroita.

Mulla vähän väliä on tosi toivoton olo. Ei mulla oo ollu toivoa pitkään aikaan.  Ei mulla oo ollu toivoa mun elämän suhteen, ei nykyisyyden eikä tulevaisuuden. Elän päivä kerrallaan ja ootan sitä, että alan opiskelemaan. Ehkä mun asenteen vuoks lennän ulos amiksesta, ehkä en. Enemmän oon ite kokoajan sitä mieltä, että mulla ei oo mahdollisuutta olla amiksessa kolmee vuotta. Syynä se, että mua ei kiinnosta.

Oon kauan halunnu olla eläinlääkäri. Se on pienestä kakarasta asti ollu mun unelma-ammatti. Eilen illalla, joskus yhden ja kahden välillä, kun en saanu unta, mietin, miks musta sitten ei koskaan eläinlääkäriä tuu. Vielä ysillä, yhteishaun aikoihin olin sitä mieltä, että joo, mä haen eka johonki lukioon ja sit sen jälkeen eläinlääkikseen. Se on mun tulevaisuus. En kummiskaan hakenu. Syyt miks mä en eläinlääkäriks koskaan tuu, niitä on tasan kaks:

1. Mä en ikinä pystyis lopettamaan yhtään eläintä. Se olis mulle ihan liikaa. Kai siihen työn myötä sitten oppis ja pystyis lopuks lopettamaan kärsiviä eläimiä, mut.... Mulle se on liikaa..

2. Mä en pysty opiskelemaan. Pelkkä lukio on mulle ihan liikaa. Sen takii hain amikseen, joka mua ei yhtään kiinnosta. Hain sellaselle alalle, joka mua ei kiinnosta. Mulla on ollu sellanen tunne jo jonki aikaa, et mikään opiskelu tai tulevaisuuden suunnittelu ei kiinnosta. Elän vaan tässä hetkessä, joka ei sekään kiinnosta..

Lukion jälkeen mun olis vielä pitäny hakee eläinlääkikseen. Siellä opiskelu, matikka, kielet kaikki paska olis jatkunu vuosia. Eli ei. En hakenu. Samalla mun tulevaisuuden suunnitelmat murskautu..

Toi helvetin kuumuus on hellittäny ees vähän. Hienoo... -.- Tällä hetkellä ulkona on siis vain +30 astetta. Eilen illalla kun oli suunnilleen +35.....

Edellis yönä (tiistain ja keskiviikon välisenä) mä heräsin joskus keskiyöllä ihan jäätävään ukkoseen. Se ei ollu mikään miniskidi ukkonen vaan varmaa isoin jytinä ever in my life.. Ja just maanantaina kuulin, et jos herää yöllä ukonilmaan, se tietää hunoa onnea.. Huonoa onnea nyt on muutenkin.. Tänään kompastuin mun kannettavan laturijohtoon ja sain tiputettua peilin lattialle ja se peili tietty meni ihan paskaks. Seuraavaks meidän musta kissa tulee kiähnäämään mun jalkoihin O.o Kertokaa siis mulle, mikä tuo eniten huonoaonnea: 1) Rikkinäinen peili, 2) Musta kissa vai 3) Ukonilma? Jos se on kissa, heitän sen ulos. Jos se on peili, liimaan sen ehjäksi ja jos se on ukkonen... sitten se vaan on ukkonen... ^^

Mä selailin yks päivä vuodatuksen blogeja ja löysin sieltä melkein samassa tilanteessa minun kanssa olevia ihmisiä ! Niiden blogeja oon sitten melkein joka päivä käyny lukemassa. Mun blogista nää ihmiset ei kuitenkaan tiedä mitään ja hyvä niin. Ei tällästä turhaa tekstiä kukaa jaksais lukea.... Yhden blogin löysin kans, nimittäin sellasen, missä esittelyssä luki jotain sen tapaista, että se vaikutti minusta mielenkiintoiselta. Nooh.... Minua ei useinkaan saa mitkään esittely tekstit kiinnostumaan, joten oikeasti luulin, että tämä blogi olisi ihan ok ja sitä voisi jopa vaivautua lukemaan.. Ei se kuitenkaan ollut. Ihan paskaa oli koko blogi täynnä. Melkein yhtä paskaa tekstiä, kuin tässä blogissa, ehkä jopa pikkuriikkisen huonompaa. Ja tietty, tämähän on vain minun mielipiteeni, joten worget it. Turha kommata: "Ehkä joidenkin mielestä sen blogin teksti on ihan ok." Like I said. Forget it. Mun mielipiteillä kun ei yleensäkään oo mitään merkitystä. Ne on yleensä mielipiteiltää negatiivisia tai jos on kyse jostakin muusta, oon aina erimieltä kun muut......

Yks sellanen harvinainen asia on tapahtunu kans tänään. Iso-I sai raahattua mut hevostalleille O.o Minut, joka ei ikinäikinäikinä aio koskea hevosiin tai olla niiden kanssa (vaikka oon ratsastusta harrastanukki joskus seiskalla........ ^^)...! No, talleilla siis. Kyyläilin hetken, kun Iso-I. ratsasti sillä sen hevosella ja ku olin suunnilleen tunnin kitunu, läkähtyny ja istunu vaivalloisesti kentän vierellä, Iso-I. tulee ja ehdottaa, että mä koittaisin mennä sillä sen hevosella. Juueikikinäikinäikinä! En ikinäikinä mee sillä. Liian iso. Liian reipas. Liian pieni. Liian laiska. Ihansama! En mee.!!!!! Toisin kävi.... Simba hävisi tahtojen taiston ja löysi itsensä hevosen selästä. (Tää on nyt sit varmaa sitä huonoo-onnee, joka tuli ennen peiliä ja kissaa?? O.o) En suostunut muuta kuin kävelemään sen hirmuison otuksen kanssa, joten Iso-I. luopu toivosta saada mua ravaamaan tai laukkaamaan. (Sillon ku ratsastin olin ihan himo ratsastaja ja laukkasin ja hyppäsinki niillä kilteillä rk:n hevosilla) Iso-I:n toive tietty olis, et mä alkaisin uudellee ratsastaa, mulle ostettais hevonen ja sit voisin olla tallilla sen kanssa. Never my friend! Never!!

Loppukesä häämöttää... Mä en oo koko loman aikana saanu paljoo paskaakaan aikaseks ja nyt kohta pian olis sit se aika taas, ku pitäs raahautuu opiskelemaa.... Viime kevään typerässä yhteishaussa mä päätin valita lukion. Painun siis Raumalle lukioon.. Se oli mun kakkostoive.. Ekaks olisin tietty halunnu Poriin, mut btw, pääsin Raumalle. Raumalle siis suuntautuu tieni. Sinne muutan asumaan isäni luokse ja asun siellä seuraavat kolme vuotta.... Kaikki muut kaverit lähtee johonki muualle, ku Raumalle. Chabu menee jonnekki. Desi menee jonnekki... Iso-I. lähtee toiselle puolelle Suomee, Ravijoelle.... ! Hitto soikoon! Mä en nää varmaan ketään noita ikinä missään. Maximissaa ne käy kommaas täällä, FB:ssä, Gmailissa, mesessä..... Dääm! Mä soitan ainaki noille edellä mainituille (+ P.R:lle) joka hiton päivä niin, et mun saldo menee kiinni ekalla viikolla jo! Mulla kun ei oo muuta elämää ku kaverit........ :/

Hitto soikoon! Mä en oo tänään tehny yhtään mitään. En oo saanu aikaseks mitäään! Me ollaan tänää oltu kyl kaupas ja uimas, mut ei mitää sellasta, et vois huomen sanoo "No onneks tein sen eile." Hemmetti -.-

 

  Mulla on sellanen tunne, että kaikki ärsyttää. Enemmän tai vähemmän.. Ärsyttää tää helvetin krapula. Ärsyttää tää hemmetin kuumuus. Ärsyttää muutamat ihmiset. Ärsyttää kaikki paskan jauhanta. Helvetti!!!! -.-''

Ja jotta mua ei masentais enää nii paljoo, mä voisin kertoo eilisestä. Siinä on vaan se ihan hiton iso huonopuoli, että mä en yksin kertasesti muista eilisestä mitään. Sen verran vaan muistan, että muutama idiootti, ei vaivautunu paikalle.

Mua ärsyttää nyt jo seki, että mä en keksi mitään kirjotettavaa. Aaaarrrggghhhh -.- !!

Mä masennuin tänää ihan helvetisti. Aamulla menin vaa'alle ja se näytti sen, mitä pelkäsin: Ooon lihonu! Mä oon ennen painanu 45,5kg, nykyää oon kauhee läski ja painan 46kg! Hitto, mä oon lihonu peräti o,5kg ja se on ihan helvetisti. Nyt siis alkaa dieetti ja määränpäänä on painona 44kg. Mielummin vois olla jopa 43 - 43,5kg. Lihota en saa, helvetti soikoon!!

----------------------------

Asiasta toiseen:

Kun mulla on tuolla reunassa toi C-Box. Nooh, joku ihana älyvapaa ihminen kirjottelee sinne vähän väliä nimellä Nimi viestin, jossa lukee: "viesti". -.- Että sellanen paska saa sitten loppua, eikäös vaan??

Mä sain just katottua Titanicin.. Chabu oli kattonu sen ja kerto siitä mulle mesessä ja mä aattelin sitten kattoa sen kans. En oo nähny sitä ennen (joka varmaan joo on ihme, kun "kaikki on sen nähny". Silti. Mä en oo..). No ensinnäkin.. Elokuva oli ihan hiton hienosti tehty ja sen tarinan kyllä tiesin etukäteen. Sen elokuvan loppukohtaus oli tosi surullinen ja masentava.. Mä ihan oikeesti aloin itkemään siinä, kun se Rose odotti sitä pelastus laivaa ja sit ku se tuli, ni se Jack oliki kuollu. Muutenki oli tosi kauheeta, ku siellä vedessä oli ihan hirveesti kuolleita ihmisiä.

Aina, kun katon jotain elokuvaa, mun on pakko arvostella sitä. Yleensä mun "arvostelut" on sitä luokkaa, et se elokuva on totta ja piste. Titanicin kohdalla se on perjaatteessa totta. Mutta siis. Jälleen kerran mä ehkä eläydyin liikaa elokuvaan ja mua alko ihan hirveesti kismittää se, ku vaan rikkaat pelastettiin. Eiks köyhät ja rikkaat oo ihan samanlaisia ihmisiä? Todellisuudessakin, sillon, kun Titanic uppos, kävi just näin. Vaan rikkaat pelastettiin. Ärh.. Mua ärsyttää tollanen.. Okei, okei. Tää oli elokuva.. Mut silti....

Alunperin mä oon perjaatteessa aina halunnu nähdä Titanicin sen takia, koska sen tunnusmusiikki (Celine Dion - My Hart Will Go On) on ihan älyttömän hyvä. Petyin kuitenkin, kun ei sitä laulua loppujen lopuks ollukkaan siinä elokuvassa. Musiikki oli, mutta ei laulua. En kylläkään kattonu lopputekstejä. Ehkä se oli sitten siellä?

Alla on elokuvan arvostelu Fin-Tv:n sivuilta ja YouTubesta Titanic- Theme Song. Simba vaikenee...

Kun vuonna 1997 sai ensi-iltansa yksi maailman suurimmalla budjetilla tehdyistä elokuvista, moni varmasti ajatteli sen floppaavan. Toisin kuitenkin kävi. Titanic keräsi elokuvateattereihin ennätysmäärän yleisöä, eikä tuo mikään ihme ole. Elokuva sai 11 Oscaria, jotka se mielestäni ansaitseekin.

Kaikille Titanicin juoni on varmasti jo entuudeltaan tuttu. Sehän menee näin: Tutkijat kaivavat Titanicin hylystä piirustuksen ja kuvassa oleva nainen, jo sadan vuoden ikään ehtinyt Rose, kiidätetään paikalle. Hän alkaa kertoa tarinansa. Yläluokan tyttö Rose Dewitt Bukater (Kate Winslet) ja alampaan luokkaan kuuluva Jack Dawson (Leodardo DiCpario) tapaavat laivalla ja molemmat rakastuvat toisiinsa suunnattomasti. Kaikki tuntuu olevan täydellistä, kunnes laiva törmää jäävuoreen ja painuu Atlantin pohjaan.

Tässä tuli todistettua, että tosi rakkauttakin on olemassa, tai ainakin elokuvaa katsoessa näin on kiva ajatella. Nuoret rakastavaiset ovat tunteneet toisensa vasta muutaman päivä, mutta ovat kuitenkin valmiita kuolemaan toistensa puolesta. Elokuva tekeekin vaikutuksen juuri rakkustarinallaan. Tottakai Titanic on kaikinpuolin kaunis elokuva, ja toteutettu hyvin, ei näyttelijöiden suorituksissakaan ole valittamista.

Tietyssä vaiheessa pituus voi alkaa vaivata, sillä Cameron ei todellakaan ole kiirehtinyt törmäykseen vaan kertooo ensin oman näkemyksensä tosi rakkaudesta. Tästäkin on saatu aihetta pariksi tunniksi, kun törmäyksen jälkeinen toiminta lisätään saadaan pituutta reiluksi kolmeksi tunniksi.

Olen kuullut joskus mainittavan tämän elokuvan olevan "merenpäällinen Romeo ja Julia". Mielestäni sanonta on osuva, kaikkihan varmasti tietävät legendaarisen "lentokohtauksen". Vaikka sattuisi nukahtamaan kesken Titanicin suosittelen heräämän törmäykseen, sitten on hiukan sitä toimintaakin, mutta turha odottaa rakkaushömpötyksen häviävän minnekkään. (kopioitu osoitteesta: www.fin-tv.com)

... purkaa sydäntään?

Nooh... Vaikka olis mitkä bileet tulossa, ni mulla on sellanen tunne, että en yksinkertasesti jaksa. Syy siihen taas on se, että yks mun tosi tosi tosi tosi vanha kaveri soitti äsken. Se on niiiin vanha kaveri, että tapasin sen joskus kerhossa ja oon tuntenu sen siitä asti. En oo tavannu sitä vähään aikaan, viimeks vissiinkin jouluna..? No kumminkin.. Se soitti ja kerto yhden ihan helvetin hyvän uutisen ja sitten ihan helvetin huonon uutisen. Hyvä uutinen on se, että se haluis nähdä mut ja puhuu mun kanssa. Sillon ku tavattiin, meistä tuli heti ihan bestikset. Me ollaa kerrottu kaikki salaisuudet, murheet (joita mulla on ihn helvetisti) ja ilon aiheet (joita kaverillani on paljon enemmän kun mulla). Mä puhuin sen kanssa varmaan kaks tuntia puhelimessa ja se kerto ihan puhelun lopussa vasta, että meidän pitäs puhua ihan face to face. Mä mietin pitkään sitä, mitä puhumista. Kysyinki sitä, mut kaveri sano vaan, ettei se haluu puhuu siitä puhelimessa, on kuulemma jotenkin arka paikka tai jotain.. Mietin sitä vieläkin.. Mikä ihmeen asia se voi olla?? No, ei hyvää, jos ei pahaakaan.. Huonot uutiset taas... Miks mä en haluis kertoa niistä? No, kumminkin.. Kertoessaan näitä kamalia uutisia, kaverini alkoi itkemään. Mä yritin (huonolla menestyksellä) rauhoitella sitä ja olisin tehny mitä vaan, et voisin halata sitä ja sanoo "kaikki järjestyy". Se vaan on ihan helvetin vaikeeta. Se on tällä hetkellä Hesassa ja mä oon täällä, korvessa, hyödyttömänä ja kaukasena "todella hyvänä" kaverina, joka ei voi edes auttaa, kun yhdellä tärkeimmistä henkilöistä on hirvee olo ja masennus. Ne huonot uutiset... Ne oli niin kamalia, että mulle tulee kaamee olo, ku mä ajattelen niitä. Tuskin tätä blogia kukaan ees lukee, niin ei kai ketään haittaa, jos mä jätän ne huonot, kamalat, uutiset kertomatta?

Asiasta toiseen.. Mä oon tuntenu itteni ihan hemmetin tarpeettomaks. Varsinki tänään. Iso-I ja Chabu on ollu shoppailemas, D on ollu koko viikon mökillä ja se tulee sieltä huomenna. P.R. on ollu jossain reissussa maanantaista keskiviikkoon ja kun soitin sille, se sano, että sitä väsyttää niin hitosti, ettei se jaksa puhua.. Linda on ollu futisleirillä viime perjantaista asti ja se tulee tänään joskus kymmenen aikaan sieltä pois. Skinka on kumminsa luona huomiseen. Kaikki ne tulee kuitenkin sinne bileisiin, mutta silti.. Tänään mä olisin tarvinnu jonkunlaista seuraa. Oon ollu varmaan tyhmä ,ku oon soittanu P.R:lle neljä kertaa ja kahdella kerralla se on sanonu, että se ei jaksa puhua ja kolmannella ja neljännellä kerralla se ei oo vastannu. Ehkä se ei jaksanu mua enää, ku vaan soitin sille kahden tunnin välein ja aina se on sanonu, ettei se jaksa puhua? Mä Iso-I:lle ja se sano, et se ei ehi puhumaan, ku se on kassa jonossa. Sen jälkeen soitin Chabulle (suunnillee puolen tunnin päästä) ja se sano, että se ei ehi puhuu, ku ne on syömäs. Ku yritin kysyy, et mis ne on, jos olisin voinu vaikka Vespalla päristellä sinne, Chabu sano, et se ei tiedä sen paikan nimee. Joku pikkunen kuppila jossain.....

Musta tuntuu välillä, ettei kukaan jaksa kuunnella mua. Kaikilla on joku, joka kuuntelee. Chabulla on Allu.. Iso-I:llä on R.... Desillä on Jack..... Onhan mulla P.R.. Mut silti...

Mä en nykyään enää osaa olla onnellinen... Esimerkiks vähän aikaa sitten, ku Linda ja "L" palas yhteen taas (ne on ollu kerran aikasemminki yhdes, mut eros yhden ihan helvetin typeräs syyn takii --> Niil ei siis ollu mitää riitaa!!). Iso-I, Chabu, Desi, kaikki oli ilosii siitä. Mä en osannu olla. Ehkä mä oon vähän kateellinen siitä, ku kaikilla menee hyvin paitsi mulla. Sit jos joku kysyy, et "miten niin ei muka mee hyvin?", ni en mä osaa kertoo, et miks ei muka mee. Ei vaan mee. Piste, pilkku, huutomerkki. 

Aina, ku mä oon masentunu, mä katon jonkun surullisen elokuvan ja masennun lisää. Sen jälkeen mä mietin, ettei musta oo mitään hyötyä, masennun vielä enemmän. Sen jälkeen meen omaan huoneeseeni ja yleensä tässä vaiheessa oon jo niin masentunu, et soitan jollekkin. Jos en soita, meen koneelle ja tuun kirjottamaan tänne blogiin. Täällä kukaan ei koskaan lue näitä turhanpäiväsiä tekstejä. Helpommalla siis olisin päässy, jos en tekis asialle mitään. Jos vaan antasin olla. Jos kirjotan, kukaan ei lue, kukaan ei saa tietää. Sama siis, etten kirjottaisi ollenkaan. Jos taas soitan, se kenelle soitan ei vastaa puhelimeen, tai jos vastaa, sitä ei kiinnosta. Sama siis, etten soittaisi ollenkaan. Mitä hittoa mä teen??

Joka hiton päivä mä saan jonkinlaista paskaa päälleni. Enkä nyt todellakaan tarkota kirjaimellisessa muodossa. Pikemminki tarkotan sitä, että joka hiton päivä mä tapaan jonkun, joka, syystä tai toisesta, vihaa mua. Joskus mulla ei oo mitään tietoakaan siitä, miks mulle huudetaan.. Viimeks ku me oltiin Iso-I:n kaa kaupungilla ja Iso-I meni käymään vessassa, mä jäin odottamaan sitä ulkopuolelle. Sillon siihe tuli joku tyyppi, joka huus mulle: "Simba jumalauta! Et sit oo perkele vaivautunu ees soittamaan???" (Simban tilalla tietty oikea nimeni...). Kattelin hetken ympärilleni ja mietin, puhuiko se minulle. No.. Mullehan se puhui. Sen jälkee aloin miettii, et mistä helvetistä se puhuu? En oo koskaa ees tavannu sitä ! Se jatko huutamistaa, ja sit ku se piti pienen tauon, mä kysyin siltä "kuka hitto sä oot??" Siihe se vastas "No en varmaan kukaan sitten!!" ja lähti pois. Pienen hekten miettimisen jälkeen tajusin kuka se oli. Se oli Misse, mun entinen kaverivanhasta koulusta.. Sillon ku muutettiin, mä soitin sille melkein joka päivä. Viime soitosta on silti kulunu varmaan puol vuotta. Noooh.... Ei mua jääny vaivaamaan Missen huudot ja suuttumukset mitenkään.. Ei Misse oo koskaan ollu mun mikään bestis. Pikemminki se oli se ihminen, joka puhu muista koulussa paskaa sata lasissa koko ajan. Se oli sitä mieltä, että vain hän ja hänen kaverinsa ovat best of all. Se halus ehdottomasti, että mä soittelisin sille, ku oltiin muuttamassa. Se ei silti koskaan soittanu mulle.. Epäreilua?

En mä sitten enää jaksa kirjottaa. Mitään mulla ei oo kuitenkaan kerrottavaa. Heippadidei.

Mä oon odottaunu about kuukauden jo tätä päivää!!! Tai pikemminkin huomista.. Mutta what ever ! Tänään siis on toooosi isot bileet ! Mennään sinne Iso-I:n, Chabun, Desin, Lindan, Skinkan, P.R:n, ja muiden kans. Bileet siis on nuokkarilla huomenna klo 21.20 --->

Mä en oo taaskaan ehtiny käymään täällä vähään aikaan.. Mut en mä silti voi luvata, että mä ehtisin.. Mulla on ollu niin älyttömästi kiireitä.. Ensinnäkin lähiaikoina on ollu kaiken laista riitelyy, riitojen selvittelyy, sovinnon tekemistä, kaikkee! En mä ihan oikeesti oo muuta tehnykkään.

myspace layout

Kesälomaa on ollu ja sitä on menny jo ihan liikaa.. Koulu alkaa 16.8.2010 ja sinne kouluun pitäis vääntäytyy jo 15.8. Nääh...! Se tietää sitä, et en enää ikinä varmaan tuu näkee nykysii kavereita :( Mut yhteydes ollaan Facebookin, Gmailin ja mesen kautta, eiks juu?