Mä sain just katottua Titanicin.. Chabu oli kattonu sen ja kerto siitä mulle mesessä ja mä aattelin sitten kattoa sen kans. En oo nähny sitä ennen (joka varmaan joo on ihme, kun "kaikki on sen nähny". Silti. Mä en oo..). No ensinnäkin.. Elokuva oli ihan hiton hienosti tehty ja sen tarinan kyllä tiesin etukäteen. Sen elokuvan loppukohtaus oli tosi surullinen ja masentava.. Mä ihan oikeesti aloin itkemään siinä, kun se Rose odotti sitä pelastus laivaa ja sit ku se tuli, ni se Jack oliki kuollu. Muutenki oli tosi kauheeta, ku siellä vedessä oli ihan hirveesti kuolleita ihmisiä.

Aina, kun katon jotain elokuvaa, mun on pakko arvostella sitä. Yleensä mun "arvostelut" on sitä luokkaa, et se elokuva on totta ja piste. Titanicin kohdalla se on perjaatteessa totta. Mutta siis. Jälleen kerran mä ehkä eläydyin liikaa elokuvaan ja mua alko ihan hirveesti kismittää se, ku vaan rikkaat pelastettiin. Eiks köyhät ja rikkaat oo ihan samanlaisia ihmisiä? Todellisuudessakin, sillon, kun Titanic uppos, kävi just näin. Vaan rikkaat pelastettiin. Ärh.. Mua ärsyttää tollanen.. Okei, okei. Tää oli elokuva.. Mut silti....

Alunperin mä oon perjaatteessa aina halunnu nähdä Titanicin sen takia, koska sen tunnusmusiikki (Celine Dion - My Hart Will Go On) on ihan älyttömän hyvä. Petyin kuitenkin, kun ei sitä laulua loppujen lopuks ollukkaan siinä elokuvassa. Musiikki oli, mutta ei laulua. En kylläkään kattonu lopputekstejä. Ehkä se oli sitten siellä?

Alla on elokuvan arvostelu Fin-Tv:n sivuilta ja YouTubesta Titanic- Theme Song. Simba vaikenee...

Kun vuonna 1997 sai ensi-iltansa yksi maailman suurimmalla budjetilla tehdyistä elokuvista, moni varmasti ajatteli sen floppaavan. Toisin kuitenkin kävi. Titanic keräsi elokuvateattereihin ennätysmäärän yleisöä, eikä tuo mikään ihme ole. Elokuva sai 11 Oscaria, jotka se mielestäni ansaitseekin.

Kaikille Titanicin juoni on varmasti jo entuudeltaan tuttu. Sehän menee näin: Tutkijat kaivavat Titanicin hylystä piirustuksen ja kuvassa oleva nainen, jo sadan vuoden ikään ehtinyt Rose, kiidätetään paikalle. Hän alkaa kertoa tarinansa. Yläluokan tyttö Rose Dewitt Bukater (Kate Winslet) ja alampaan luokkaan kuuluva Jack Dawson (Leodardo DiCpario) tapaavat laivalla ja molemmat rakastuvat toisiinsa suunnattomasti. Kaikki tuntuu olevan täydellistä, kunnes laiva törmää jäävuoreen ja painuu Atlantin pohjaan.

Tässä tuli todistettua, että tosi rakkauttakin on olemassa, tai ainakin elokuvaa katsoessa näin on kiva ajatella. Nuoret rakastavaiset ovat tunteneet toisensa vasta muutaman päivä, mutta ovat kuitenkin valmiita kuolemaan toistensa puolesta. Elokuva tekeekin vaikutuksen juuri rakkustarinallaan. Tottakai Titanic on kaikinpuolin kaunis elokuva, ja toteutettu hyvin, ei näyttelijöiden suorituksissakaan ole valittamista.

Tietyssä vaiheessa pituus voi alkaa vaivata, sillä Cameron ei todellakaan ole kiirehtinyt törmäykseen vaan kertooo ensin oman näkemyksensä tosi rakkaudesta. Tästäkin on saatu aihetta pariksi tunniksi, kun törmäyksen jälkeinen toiminta lisätään saadaan pituutta reiluksi kolmeksi tunniksi.

Olen kuullut joskus mainittavan tämän elokuvan olevan "merenpäällinen Romeo ja Julia". Mielestäni sanonta on osuva, kaikkihan varmasti tietävät legendaarisen "lentokohtauksen". Vaikka sattuisi nukahtamaan kesken Titanicin suosittelen heräämän törmäykseen, sitten on hiukan sitä toimintaakin, mutta turha odottaa rakkaushömpötyksen häviävän minnekkään. (kopioitu osoitteesta: www.fin-tv.com)