On aina käynyt niin, toinen lähtee toinen jää
mutta tuskin kukaan uskoo ettei osais enempää
on aina käynyt niin, toinen liikaa yrittää
muistan hetken jolloin alkoi loppuelämämme tää

Hän istui pöytään, haastoi mun, kuin alkuun kaksintaistelun
kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa
nyt toinen piippuun puhaltaa, ja vielä katsoo kuolevaa
vaan kumpi voittaa, sitä kukaan tietää ei saa

Ei voi ennustaa, mitä muistaa jokainen
kohtalo kun pyyhkii sivut päiväkirjojen
ja lauseet jotka jää, niitä harva ymmärtää
mut oikeutusta etsii teot synkimmätkin nää

Hän istui pöytään, haastoi mun, kuin alkuun kaksintaistelun
kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa
nyt toinen piippuun puhaltaa, ja vielä katsoo kuolevaa
vaan kumpi voittaa, sitä kukaan tietää ei saa

Vaan ei kuitenkaan, voi vaan nousta koneeseen
kun ensin joku nostaa pinnan alle painuneen
yö saapuu ajallaan, haaskalinnut piiloistaan
kyllä korppikotka tietää milloin elämä jaetaan

::Hän istui pöytään, haastoi mun, kuin alkuun kaksintaistelun
kun sanoi ettei kukaan voisi häntä rakastaa
nyt toinen piippuun puhaltaa, ja vielä katsoo kuolevaa
vaan kumpi voittaa, sitä kukaan tietää ei saa::

Joskus se vaan on niin... Ei kukaan jaksa välittää. Jos ton yllä olevan laulun sanat pitäis yhdistää mun tänhetkiseen elämäntilanteeseen, mä olisin toi toinen, en laulaja / kertoja.

Kukaan ei oikeesti piittaa musta. Aina mä oon syypää kaikkeen. Mul elämä menee jatkuvaa alamäkeä, eikä kukaan piittaa paskan vertaa. Viime viikosta alkaen oon pilannu mun elämän, ku menin alottamaan tupakoinnin, mut kuka välittää? Ehkä nyt voi koulussa avautua sellasille, jotka on pilannu elämäänsä jo kaks vuotta? "... hän istui pöytään haastoi mun, kuin alkuun kaksintaistelun, kun sanoi, ettei kukaan voisi häntä rakastaa..." Kuka mua rakastais? Pelastais mun turhan elämän?

Ei sitä kukaan tee. Tälläkin hetkellä kaikki pitää hauskaa ja nauraa Simballe, idiootille, joka pilaa elämäänsä.. Kaikki on hylänny mut. Mut on petetty. Kaikki vihaa mua. Vaan sen takia, ku tein sen virheen, mitä kukaan ei ikinä olis saanu tehdä, kuvittelin, et mul oli ystäviä...

Tässä sitä kuitenkin ollaan... Yksin... Ei kukaan jaksa kuunnella... Mä oon päätyny siihen, et toivon, et joku jaksaa lukea tän kirjotuksen, vaivautuu laittamaan kommenttia - ehkä ? Ei kukaan kuitenkaan jaksa. Ensimmäisen lauseen kohdalla kaikki tajuaa, kuinka turhaa tän kirjotuksen lukeminen on.. Ei kukaan jaksa kommentoida vaan jatkaa muiden blogien - ilosempien blogien - lukemista...

Miks mä sitten kirjotan? Ehkä se johtuu siitä, et mulla ei oo muutakaan, johon voisin kirjottaa ihan surkeesta elämästäni...

Helmikuun helmiä..... Niitä juuri. Helmikuun helmet, nuo säihkyvät helmet, joista ei pääse eroon kotona. Ei pääse eroon koulussa. Ei pääse eroon missään.

Helmikuu.. Mistä se on saanut nimensä? Ehkä silloin on löydetty ensimmäiset Helmisimpukat..? Ehkä silloin on tehty ensimmäinen helmi-kaulakoru..?

Mut ku ajattelee... Englanniks helmikuu on February - ei mitään helmiin liittyvää... Ruotsiks se on Februari - ei mitään helmiin liittyvää..

Asiasta toiseen, ehkä jopa kolmanteen, josta suoraan neljänteen..

Mua väsyttää, masentaa, ottaa päähän ja ihmetyttää samaan aikaan. Masennus johtuu siitä, kun elämä on alkanu menee suoraa jyrkkää alamäkeä. Väsymys johtuu lukuisista tunneista univelkaa. Ihmetys johtuu siitä, kun mä en tajuu, miks mun elämä menee päin helvettiä koko ajan? Ja miks mulla on niin jäätävä määrä uni velkaa? Toisin sanoen, miks en oo saanu nukuttua? Mua ottaa päähän, koska kaikki noi edellä mainitut asiat pyörii mun päässä yhtenä mylläkkänä ja niihin ei saa mitää järjestystä..

Koko viikkona en oo nukkunu viittä tuntia enempää. Viis tuntia on koko viikon öiden yhteen laskettu summa..

Aina, ku oon nukahatanu, oon heränny muutaman minuutin jälkeen uudelleen. Koko yön oon tuijottanu kelloa ja toivonu, et alkais soimaan Do-Si-Do, mun herätyskellon ääni. Oon pyöriny sängyssä, saamatta unta.

Illalla meen nukkumaan klo 23 aikaan, sit oon valvonu tai nähny sekavia unia, painajaisia, aamuun asti. Neljältä aamulla oon jo hereillä ja osotan, kun herätyskello soi klo 6.

Uskon, et tähän kaikkeen on joku selitys. Sellanen selitys, et siihen vois uskoo. Mä en usko mihinkään "Sä meet liian myöhään nukkumaan" - juttuihin. On nimittäin ihan sama, mihin aikaan meen nukkumaan, ei mua väsytä. Yleensä meen sillon nukkumaan kun mua väsyttää. Sillon on pieni toivo siitä, et nukahdan.

Joskus yöllä pelkään, et joku mun läheinen, joka nukahtaa illalla, ei herääkkään aamulla. Mä en tiedä mistä se johtuu. Mä oon pelänny sitä koko viime viikon ja viime sunnuntaina pelko kävi toteen.

Mun isän isä ei enää heränny. Se jätti tän helvetin maan ja pääsi kärsimyksistään lopullisesti. Mä oon kaivannu sitä koko viikon ja nukkunu viel vähemmän ja vähemmän, mitä kauemas mun isoisän kuolemasta mennään. Jossain vaiheesssa en varmaan nuku ollenkaan ja sit eomahdan lopullisesti?

Mun elämä on ollu pelkkää helvettiä isoisän kuoleman jälkeen. Pelkkää kärsimystä, kipua tuskaa ja ikävää. En mä jaksa kirjottaa enää. Toivottavasti te tajuutte. Mua väsyttää...

YNH....

Jouluun on enää tämän päivän lisäksi 5 päivää. Hmm... Oonkohan mä tehny kaiken tarpeellisen nyt...? Mä oon....

1. ... ostanu joululahjat kavereille ja perheelle.
2. ... lähettäny joulukortit sukulaisille.
3. ... saanu joulutodistuksen koulusta tänään.
4. ... saanu täydellisen lomafiiliksen päälle!
5. ... siivonnu.
6. ... ottanu joulukoristeet esille ja...
   • ... koristellu mun huoneen.
   • ... koristellu meidän koko talon
   • ... laittanu jouluvaloja pitkin pihaa
7. ... löytäny jostain vanhoja (vuodelt nakki ja muusi...) joulu-valokuvia.
8. ... ostau hetken mielijohteesta kolme rasiaa suklaata, et on "vara lahjoja", ni kukaan ei jää ilman
   • - Siin ne lahjat sit olikin. (Simba tajuaa: "Mis äidin lahja on?!?!)
   • - Mul on ymk lahja mun huonees muute viel! Simba sanoo.
   • Simba juoksee hakemaan lahjan huoneestaan...
   • Nyt on äidilläkin lahja - suklaarasia ♥
9. ... pessy Vespa-skopon kevättä varten. (Äiti meinas saada slaagin, kun löysi Vespan saunan pesuhuoneesta, jonka olin taluttanut sinne (taka)ulko-oven kautta, joka vie suoraa meidän pesuhuoneeseen...)

Voi siis olla, että kaikki on ihan okei nyt...? Alla är klart ♥

(punaisen nuolen osoittamaa reittiä pitkin siis talutin Vespan pesuhuoneeseen )

Piirsin yllä olevan meidän talon pohjapiirrustuksen. Siihe mä laitoin punasella, mitä kautta oon sinne selviytyny. Siis sinne pesuhuoneeseen med min Vespa ♥

Mä yritin lyhennyksillä laittaa meidän talon huoneita tohon piirrokseen. MH3 on mun huone ja siel toi toine sänky on vieras sänky, joka kylläki haetaa tänää varmaa pois sielt... MH2 on meidän äidin ja isän huone. MH1 ja MH4 on vierashuoneit. PH on pesuhuone, jossa on sauna ja ovi terassille. "Tuvassa" meillä on telkkari ja sohvii ja sellasta. Sit meil on keittiö ja kaks vessaa. Not so special house afterall... 

Pohjaaki tuli nyt sit vaihdettuu. Ihana talitintti pohja on nyt käytössä. Pohjan on tehnyt BlogiPohjat Blue.

"... kylmyyden tuo se tullessaan, tuskin enää koskaan nauran, niinkuin silloin naurettiin. Tuskin enää voisin uskoa, siihen mihin uskottiin. Ikävä jää! Taivaskin itkee ystävää, sateisin kun ilman jää..."

Miks just mun yhdelle tärkeimmistä ystävistä? Miks just sille piti käydä näin? Mä en voi uskoo, et ite jatkan normii elämää ja mun ystävä suree.. Miks just Chabu? Olis mielummi käyny mulle tai jollekki, joka sen ansaitsis. Ei Chabulle.. Chabu ei oo ansainnu mitään tällästä! Ei ikinä olis Chabulle saanu käydä näin. Mä en ihan oikeesti voi uskoo.. Mä suorastaa järkytyin, ku Ihaa soitti ja kerto mulle siitä. Chabu ei ollu ite pystyny kertoo..

Mä olisin siitä paikasta halunnu mennä Chabun luo, mut ehkä oli parempi, etten sit lähteny. Chabu varmaa haluu surra rauhassa.

Nyt se alkaa, alan ihan valtoimenaa itkee. Pia meidä äiti tulee ja kysyy, et mikä mul on. Ei se tiiä, milt tuntuu menettää rakas. Vaiks Chabu menetti hevosen, ei ihmistä.. Meidä äiti luulee, et eläin/hevonen on vaan eläin/hevonen.. Ei se sillee mee. Kai eläimen menettämistä saa surra ihan yhtä paljon kun jonkun ihmisenkin?

Onha se totta, et ihmisen menettämisest ei pääse nii helpolla yli, ku eläimen kuolemast, mut kyl mun täytyy iteki tunnustaa, et suren vieläkin meidän Mirri-kissaa, joka kuoli suunnillee kymmene vuotta sitte. Se oli vaan kolme vuotias. Sillon joku törppö ajo autolla sen päälle. Kun tulin koulusta, löysin Mirrin verisenä makaamassa autotiellä.. Mä olin sillon viis vuotias. En mä ees varmaa tajunnu et Mirri ei ikinä heräis. Kun Mirrii alettiin hautaamaan ja Iskä kaivo sille kuopan, mä huusin ihan täysillä: "Ei Mirrii saa sinne laittaa! Se tukehtuu!"..

Ihaa kero, et se on menettäny yhden koiran. Sen koiran nimi oli Lilli ja se oli Ihaan paras ystävä. Lilli kuoli mahalaukun kiertymään..

Meillä on koulussa aika synkeetä varmaa maanantain.. Kaikki suree Remua - Chabun edesmennyttä heppaa..

Kuvassa Remu.

Tultiin just kaupasta.. Käytiin myös Kivikylän kotipalvaamossa Lapissa. (Ei siel Lapis, joka on Pohjoses vaa siin mikä on Rauman lähel...) Mä sain uuden punasen kalenterin, joho voi kirjotel kaikkee mieleen panuvaa ja järkevä... =)

Pitkästä aikaa täällä taas.. Tuntuu et aika ei riitä mihinkää nykyään.. Edes blogin pitämiseen..

Me tehdään koulussa mediatunneilla antimainoksia. Mun "upeesta" mainoksesta tulee Coca-Colasta uus verso: Coco-Coco ~ Don't even taste it :)

Mulla on niin paljo kirjotettavaa, et en ees muista mist piti kirjottaa... Hmm...

Nyt ku sit olis paljo kirjotettavaa, ni ei tuu mielee, mitä kirjottas niist monest asiast ekana, ku en ees muista mitä ne asiat oli..

No okei... Ehkä nyt sit oon heränny.. :p

Heräämisee meni itse asias aika vähän aikaa... Nimittäi, sit ku olin kirjautunu ulos ja sammuttanu koneen, ni sit (juuri sillo) Ihaa soitti. Se kysy, et onks mul aikaa puhuu, ja mä sanoin, et ei mul mitää muut ookkaa ku aikaa. Ihaa kerto, et sen jonkun serkun äidin veli on kuollu ja Ihaan (ja sen koko perheen) pitää lähtee sin hautajaisii. Nooh... Miks mä sit heräsin? Syy on se, et just sillo, ku Ihaa sano: "Me lähetää sin tänää ja koko meidä perhe tulee mukaa", ni tajusin: Ihaan serkku, jonka äidin veli on kuollu, asuu Hangossa ja siel Ihaa perheinee olis varmaa ainaski pari päivää.. Ja kun ne kerra lähtee tänää, ne on siel Hangos ainaki tiistaihi, ku sunnuntain on hautajaiset ja maanantain on sit jotkut ihmeen 'kakku kahvit', JA se tarkottaa sitä, et (Ihaan äiti on meidän opettaja...) meille tulee sijainen maanantaiks ja tiistaiks! Ja kyl mä ne sijaiset tiedän.. Ne on kauheita! Varsinki, ku kukaan Ihaan siskoist ei voi tul, ku neki on siel hautajaisis, ni voi ol, et meil tulee sijaiseks joku hyypiö... Se "hyypiö" ei kyl kestä meidä luokkaa varmaa kahta päivää, enne ku se saa hermoromahduksen... Ei ainakaa tähä mennes oo kukaa kestäny... :) Kaikki sijaiset on sanonu meil: "Nyt riittää!!", (suunnillee) juossu luokast ulos ja seuraaval tunnil on ollu joku muu.. Sattumalt meil on maanantain ja tiistain yhteens viis luokanvalvojan tuntii, eli ei tosiaan kukaan sijainen voi yksin kestää meitä! Viime kerral se sijaine uhkas kertoo meidä opel, jos me ei totella... No kyl se sit kerto, mut ope vaa sano meil, et "Ei se nii vahva hermone tyyppi loppuje lopuks ollukkaa", eikä ees huutanu meil... ;D

Voi silti ol, et meidä oma ope ei huuda sen takii, ku se on kokenu sen turhaks.. Onha se opettanu meit jostai ykköselt asti ja nyt ollaa ysil, eli yhteens 9 vuot, mukaan lukien eskari ;D

Mä lähen koht P.Rexin kans kaupungil :D Ei me mitenkää shoppailee men vaa me mennää vaa hengailee. Hengailemisel tarkotan sitä, et mennää käppäilee jonnekki Raumal ja sit vaa ehkä mennää Makuunii ja vuokrataa joku leffa... P.Rex tulee yöks meil, ni sit voidaa kattoo jotai jännää leffaa :D:D

Mistäs viel kirjottais? Ei mun elämäs oo tapahtunu mitää jännää tai mainitsemise arvost lähiaikoin, ni antaa olla tän kerran :D

Moi vaan kaikille! :)

T: The (banaani ;D)

Ton kuvan lisäks ei varmaan tarvita mitään tekstiä? On kai sanommattaki selvää, et oon just heränny ja sillee... Eli kirjottelen sit myöhemmi lisää, kunhan vaa jaksan..

Hehee ;D
 

Cute.. ♥
 

Best friends... As me and Ihaa ♥

 
Ei kai nyt sitten vaan voi olla kirjottamatta, kun on uus blogi ja kaikki!

Mistä sitten kirjoitan näin aluksi? Esimerkiksi viime syksystä.. Eli... Viime syksynä mä olin ihan hirveen masentunu. Kaikki meni ihan suoraan päin puuta. Mä en millää meinannu jaksaa, ja lintsasinki koko syksyn aikana koulusta yhteensä 90 tuntia. Se on aika paljon se... Mä en vaan kerta kaikkiaan jaksanu mennä kouluun. Koulussa kaikki vasta menikin päin h*l*****ä.. Siellä kaikki meni niin huonosti.. Koe numerot laski, ku en käyny tunneilla. Todistus huononi seiskan kevät todistuksest huomattavasti..

Tää syksy alko jo uhkaavasti mennä samaan suuntaan.. Kun oli kesäloman viimenen päivä, niin ajattelin, et mitä jos täst syksyst tulee samanlainen, masentava syksy? Mitä jos mä en kerta kaikkiaan jaksa? Jos nyt sit ihan oikeesti riittää mulle ja mä haluun pois täst maailmast keinolla millä hyvänsä?

Sit mä päätin ryhdistäytyy. Mä en todellakaa jaksais elää sitä saakelin syksyy uudellee. Se taas riippuu mun omast asenteest, et joudunko viel siihen helvetin masennuksee, jos olin viime syksynä (v. 2008). Eli tarkotan sitä, et jos oon sillä tuulella (jopa koulus), et "kyl tää täst menee", ni sit syksy kuluu nopeesti ja tulee talvi. Mut jos taas oon "ei hitto, nyt menee kaikki ihan päin kaikkea mahdollista. Ei täst ny tuu mitään" - tuulella, ei  mistään tosiaan tuu mitään.

Sit ku alko koulu, mä olin just sillä huonolla - masennukseen johtavalla - tuulella. Tuli helposti kesää ikävä. Tuli ikävä niit kaikkii muistoi, mitä sen ihanan kahden ja puolen kuukauden aikan ehin tehä. Ajatelles niit ihanii aikoi, tuli helposti tippa silmään. Aattelin, et "ku kestän vuoden, ni voin taas nauttii kesästä".

Kerranki, ku pikkasen tulin ilosemmaks, ni sit tuli mieleen toinen masentava asia. Nimittäi se, et sit ku on kevät, kaikki me, jotka ollaan oltu jostain ykköseltä samalla luokalla, lähdetää eri suuntiin. Mä en välttämät tapaa jotai mun tän hetkisist kavereist enää koskaan. Ei mua lohduta se, et "kyl me luokka kokouksii pidetää". Ei kerta kaikkiaan lohduta! Kyl kai niit 'luokka kokouksii' pidetää ekan vuon joku kaks kertaa ja sit ne unohtuu. Sit jonku 40 vuode pääst muistetaa, et "ai nii, en ookkaa nähny vanhoi luokkalaisii monee vuotee, mut mitä se, ei kiinnosta". Oonks mä nyt joku säälittävä idiootti, jolle tulee ikävä niitä, kenen kaa oon ollu viimesen yhdeksän vuode ajan viiten päivän viikos, jos en enemmänki? Mua ei ees lohduta se, et jos jotkut niistä tän hetkisit luokkalaisist tulis samaan lukioon/amikseen. Mua lohduttaa vast sit, ku saan kuulla, et kaikki tän hetkiset luokkalaiset tulee samaan lukioon/amikseen, jonka toteutumis mahdollisuus on 1:1 000 000 000 000..

Oonkoha nyt sit kirjottanu kaiken? En todellakaan oo, mut ku kukaan tuskin jaksaa lukee tätäkään, ni antaa olla. Mitä mä turhia kirjotan?

Yritän taas pitää blogia täällä.

Minulla on ollut aikaisemminkin blogi vuodatuksessa, mutta sitten tuli kaikkia mahdollisia ongelmia.. Joopa joo.. En ole kertonut viime blogissani (joka on bloggerissa), että siirryin tänne, koska erään pohjantekijän kanssa tuli ongelmia.. Ihan vain sillekkin poh***t******lle tiedoksi: Ei liittynyt sinuun mitenkään se että alkujen aluksi siirryin bloggeriin!

Jos siis olen sulle kertonu tän blogin osotteen, niin oo onnellinen! :)

Nyt tähän ekaan kirjotukseen en paljoo jaksa kirjottaa, mut voin nyt jo sanoo, et tulevat kirjotukset tulee suurimmaks osaks olee ihan jäätävän pitkiä. Mä vaan oon sellanen - kauhee saarnaaja... =)

(Vanhat blogini: simbanblgi.blogspot.com ja simbanblgi.vuodatus.net)

KATEGORIAT, jotka tällä hetkellä ovat, näkyvät tämän kirjoituksen alla siksi, etteivät ne katoa KATEGORIAT-listasta minnekkään =3

pohja by: SADUN POHJATEKELEET