Toivoasi et saa menettää,
Vaikka mitään muuta jäljelle ei jää,
Sinulla on minut,
Sillä jokaisella,
Jossakin on,
Joku yhtälailla,
Lohduton.

Mulla on ollu koko päivän sellanen tunne, etten jaksa tehdä mitään. Aamulla heräsin puol viiden aikaan. En saanu enään unta, joten varttii vaille viis nousin ylös ja menin keittiöön. Kotona ei ollu ketään, ja sen tuntu sen takia liian tyhjältä. Mä päätin soittaa Iso-I:lle, mut ei se tietenkää vastannu. Vasta sen jälkee, ku olin painanu kännykän punasen luurin kuvaa, tajusin, et kello on vasta vähän vaille viis aamulla. Ei kukaan järkevä siihen aikaan vastaa!

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,

Laulaa mummö pysäkillä ja kaipaa kuolemaa,

Mä kaipaan bussin valoja, kuin kuuta nousevaa,

Olen etsimässä valon pisaroita.

Tuure Kilpeläisen laulussa Valon Pisaroita on jotain hienoa. Mä en tiedä mitä, enkä yleensäkään kuuntele iskelmää tai Suomi Pop:ia.  Yks päivä kuitenkin kun olin auton kyydissä, matkalla kotiin, kuulin Iskelmä-Radiosta Valon Pisaroita-kappaleen. Kuuntelin niitä sanoja silloin kunnolla. Se laulu kertoo erilaisista ihmisistä.  Jotenkin mulla on sellanen tunne, että mä kuulun niihin ihmisiin. En tiedä miten, mutta jotenkin. Mä kaipaan kans sellasia Valon pisaroita..

Valon pisaroita, vasten pimeää,

Meille putoaa valon pisaroita.

Valon pisaroita, kun toivo häviää,

Meille putoaa valon pisaroita.

Mulla vähän väliä on tosi toivoton olo. Ei mulla oo ollu toivoa pitkään aikaan.  Ei mulla oo ollu toivoa mun elämän suhteen, ei nykyisyyden eikä tulevaisuuden. Elän päivä kerrallaan ja ootan sitä, että alan opiskelemaan. Ehkä mun asenteen vuoks lennän ulos amiksesta, ehkä en. Enemmän oon ite kokoajan sitä mieltä, että mulla ei oo mahdollisuutta olla amiksessa kolmee vuotta. Syynä se, että mua ei kiinnosta.

Oon kauan halunnu olla eläinlääkäri. Se on pienestä kakarasta asti ollu mun unelma-ammatti. Eilen illalla, joskus yhden ja kahden välillä, kun en saanu unta, mietin, miks musta sitten ei koskaan eläinlääkäriä tuu. Vielä ysillä, yhteishaun aikoihin olin sitä mieltä, että joo, mä haen eka johonki lukioon ja sit sen jälkeen eläinlääkikseen. Se on mun tulevaisuus. En kummiskaan hakenu. Syyt miks mä en eläinlääkäriks koskaan tuu, niitä on tasan kaks:

1. Mä en ikinä pystyis lopettamaan yhtään eläintä. Se olis mulle ihan liikaa. Kai siihen työn myötä sitten oppis ja pystyis lopuks lopettamaan kärsiviä eläimiä, mut.... Mulle se on liikaa..

2. Mä en pysty opiskelemaan. Pelkkä lukio on mulle ihan liikaa. Sen takii hain amikseen, joka mua ei yhtään kiinnosta. Hain sellaselle alalle, joka mua ei kiinnosta. Mulla on ollu sellanen tunne jo jonki aikaa, et mikään opiskelu tai tulevaisuuden suunnittelu ei kiinnosta. Elän vaan tässä hetkessä, joka ei sekään kiinnosta..

Lukion jälkeen mun olis vielä pitäny hakee eläinlääkikseen. Siellä opiskelu, matikka, kielet kaikki paska olis jatkunu vuosia. Eli ei. En hakenu. Samalla mun tulevaisuuden suunnitelmat murskautu..

Mä sain just katottua Titanicin.. Chabu oli kattonu sen ja kerto siitä mulle mesessä ja mä aattelin sitten kattoa sen kans. En oo nähny sitä ennen (joka varmaan joo on ihme, kun "kaikki on sen nähny". Silti. Mä en oo..). No ensinnäkin.. Elokuva oli ihan hiton hienosti tehty ja sen tarinan kyllä tiesin etukäteen. Sen elokuvan loppukohtaus oli tosi surullinen ja masentava.. Mä ihan oikeesti aloin itkemään siinä, kun se Rose odotti sitä pelastus laivaa ja sit ku se tuli, ni se Jack oliki kuollu. Muutenki oli tosi kauheeta, ku siellä vedessä oli ihan hirveesti kuolleita ihmisiä.

Aina, kun katon jotain elokuvaa, mun on pakko arvostella sitä. Yleensä mun "arvostelut" on sitä luokkaa, et se elokuva on totta ja piste. Titanicin kohdalla se on perjaatteessa totta. Mutta siis. Jälleen kerran mä ehkä eläydyin liikaa elokuvaan ja mua alko ihan hirveesti kismittää se, ku vaan rikkaat pelastettiin. Eiks köyhät ja rikkaat oo ihan samanlaisia ihmisiä? Todellisuudessakin, sillon, kun Titanic uppos, kävi just näin. Vaan rikkaat pelastettiin. Ärh.. Mua ärsyttää tollanen.. Okei, okei. Tää oli elokuva.. Mut silti....

Alunperin mä oon perjaatteessa aina halunnu nähdä Titanicin sen takia, koska sen tunnusmusiikki (Celine Dion - My Hart Will Go On) on ihan älyttömän hyvä. Petyin kuitenkin, kun ei sitä laulua loppujen lopuks ollukkaan siinä elokuvassa. Musiikki oli, mutta ei laulua. En kylläkään kattonu lopputekstejä. Ehkä se oli sitten siellä?

Alla on elokuvan arvostelu Fin-Tv:n sivuilta ja YouTubesta Titanic- Theme Song. Simba vaikenee...

Kun vuonna 1997 sai ensi-iltansa yksi maailman suurimmalla budjetilla tehdyistä elokuvista, moni varmasti ajatteli sen floppaavan. Toisin kuitenkin kävi. Titanic keräsi elokuvateattereihin ennätysmäärän yleisöä, eikä tuo mikään ihme ole. Elokuva sai 11 Oscaria, jotka se mielestäni ansaitseekin.

Kaikille Titanicin juoni on varmasti jo entuudeltaan tuttu. Sehän menee näin: Tutkijat kaivavat Titanicin hylystä piirustuksen ja kuvassa oleva nainen, jo sadan vuoden ikään ehtinyt Rose, kiidätetään paikalle. Hän alkaa kertoa tarinansa. Yläluokan tyttö Rose Dewitt Bukater (Kate Winslet) ja alampaan luokkaan kuuluva Jack Dawson (Leodardo DiCpario) tapaavat laivalla ja molemmat rakastuvat toisiinsa suunnattomasti. Kaikki tuntuu olevan täydellistä, kunnes laiva törmää jäävuoreen ja painuu Atlantin pohjaan.

Tässä tuli todistettua, että tosi rakkauttakin on olemassa, tai ainakin elokuvaa katsoessa näin on kiva ajatella. Nuoret rakastavaiset ovat tunteneet toisensa vasta muutaman päivä, mutta ovat kuitenkin valmiita kuolemaan toistensa puolesta. Elokuva tekeekin vaikutuksen juuri rakkustarinallaan. Tottakai Titanic on kaikinpuolin kaunis elokuva, ja toteutettu hyvin, ei näyttelijöiden suorituksissakaan ole valittamista.

Tietyssä vaiheessa pituus voi alkaa vaivata, sillä Cameron ei todellakaan ole kiirehtinyt törmäykseen vaan kertooo ensin oman näkemyksensä tosi rakkaudesta. Tästäkin on saatu aihetta pariksi tunniksi, kun törmäyksen jälkeinen toiminta lisätään saadaan pituutta reiluksi kolmeksi tunniksi.

Olen kuullut joskus mainittavan tämän elokuvan olevan "merenpäällinen Romeo ja Julia". Mielestäni sanonta on osuva, kaikkihan varmasti tietävät legendaarisen "lentokohtauksen". Vaikka sattuisi nukahtamaan kesken Titanicin suosittelen heräämän törmäykseen, sitten on hiukan sitä toimintaakin, mutta turha odottaa rakkaushömpötyksen häviävän minnekkään. (kopioitu osoitteesta: www.fin-tv.com)

Nyt sit vaa viettämää viikonloppuu.. Mul ei oo mitään tekemistä.. Meinaa viikonloppun.. P.Rexil tuli siit sikainfluenssa rokotteest (jotka me saatii ke-pe välisen aikan) kauheen päänsäryn ja Ihaa on sen siskon luon. Desi ja Chabu on tänää kapes kahestaa, huome ne menee leffaa kattoo Twiligth New Moon:ii kahestaa ja sunnuntain ne hengailee muuten vaa kahestaa.. Mul ei siis oo mitää tekemist. Ei siis yhtään mitään! Onha Kinkku ja Lindaki olemas, mut must tuntuu et neki haluu olla kahdestaa.. Kuka ny mun kans olis? Ihaa on ainut - varmaan (kuka ei saa suuttuuu!!) mut ku seki on jossai hornan tuutis, ni ei auta mikään muu ku A) Simba jää rypemään itse sääliä kotiin tai B) Simba soittaa P.Rex:ille ja kyselee vointia ja kaikkee mahdollista (niin että puhelu kestää vähintään kaksi tuntia, tai siihen asti, että P.Rex nukahtaa linjan toisessa päässä...) tai C) Simba yrittää saada tehtyä jotain yksin. Olis tietty seki mahdollisuus nimittäi D) mä yritän soittaa Chabul ja/tai Desil ja kysyn niilt, et haluuks ne olla kahdestaa vai käyks tälläsen vähäpätösen Simban seura...?

Miks mä en vois olla niinku muut? Et olisin tottunu keksii jotai yksinki. Eihä kaikkeen tarvita seuraks kavereit/perhet tai mitään muutakaan..?

Nu måste jag svara i min telefonen...

Okei.. Se oli P.Rex. Sil ei oo enää pää kipee - kuulemma, mut se ei silti voi tehd mitää muut ku nukkuu - kuulemma, mut se soitti vaa huvin vuoks, ku oli (raukka) nii onnelline, ku on vohdoinki parantunu (- kuulemma?)

Mihis mä jäin..? Ai juu... Mä olin kirjottamas siit, et miks mä en ikinä ikinä ikinä keksi mitään tekemistä ku oon yksin? No ehkä se vastaus on se, et mä en vaa oo tottunu olee yksin? Ku oon ain ollu vapaa-ajal kavereitten kans.. :)

Olen pieni enkeli, joka tuo sinulle kaiken mitä toivot - kuulemma...?

Jotenkin niin hellyyttävä kuva ♥

Hyvä minä ja minun englantini... Heh...

Ihanaa kun on viikonloppu! Saa nukkuu pitkään. Saa valvoo myöhään. Ei tarvii mennä kouluun, tehdä läksyjä, kestää kaikkia idiootteja, jotka on koulussa... Tota listaa vois jatkaa loputtomiin...

Mun viikonloppu on suunniteltu ihan täyteen, se rentoutumisesta siis...

Ekaks, kun päästään koulusta, mennään (minä, Ihaa, Desi ja Chabu)  me mennään kaupungille ostaa jotain ruokaa, et saadaan napostella illalla :) Sit mennään Desin luo, kun sen vanhemmat on molemmat jossain sukulaisissa Kuopiossa ja tulee vasta huomenna kotiin. Ihaan luokin olis voinu mennä, mut kun Ihaan äiti on meidän OPETTAJA, ni päätettiin sit olla menemättä. Chabun Isä on Brysselissä työmatkalla koko tän viikon ja tulee sielt vissii huomen yöl myöhää (meinaan la ja su välisen yön...) ja Chabun äiti on kotona - eli ei sinnekkään.. Meikäläisen vanhemmat on kotona, eikä niitä saa sieltä kulumallakaan pois. Eikä ne edes antais mulle lupaa, et saisin tuoda kavereita meille. Ne on niin tylsiä...

Sit lauantaina, kun lähdetään Desiltä (joskus puolen päivän jälkeen?) pitää joteski valmistautuu sunnuntaihin, kun on serkun häät, joihin mennään.. Mua ärsyttää se mun serkun vaimo.. Se on rasittava akka, joka kuvittelee olevat joku mun bestis ja lössöttää ja hössöttää mulle ku olisin joku helkutin viis vuotias kakara... Olis mun serkku varmaan paremmanki saanu - mut ei. Pakko mennä häihi sellasen idiootin kanssa, joka ei osaa päätellä, että mä oon 15 vuotias, enkä viis vuotias...

NO JOO... MÄ LOPETAN NYT KIRJOTTAMISEN  MOIKKA MOI!!! ;D NAUTTIKAA HYVÄT IHMISET VIIKONLOPUSTANNE! SEN SAA VAAN KERRAN VIIKOSSA KOKEA, NIIN OTTAKAA KAIKKI ILO IRTI!