"Onks sulla joku ongelma? Ku oot niin helvetin etäinen ja hiljasen olonen. Me haluttais tutustua suhun paremmin, mutta ilmeisesti sä vaan vetäydyt kuorees ja suljet meidät pois. Mistä se johtuu? Jos sulla on joku ongelma, ni sä voit tulla puhumaan meille siitä, me autetaan mielellämme. Ja onhan tuolla koulussa opo, kuraattori ja kaikki, kannattaa oikeesti mennä puhumaan niiden kanssa! Ja (nimi)lla oli kans tollanen samanlainen ongelma lukion alussa. Se meni puhumaan kuraattorille ja se taas autto ihan pirusti. Sen jälkee sen koulu on alkanu loistamaan. Katteltiin sun kokeita ja oot saanu paljon ykkösiä? Meinaan niistä alkukokeista, joissa testattiin osaamista. Muut meidän luokalta sai kolmosia tai kakkosia. Ihan tosi. Me halutaan auttaa sua! Sä voit ihan koska vaan tulla jutteleen meille, me luvataan, että autetaan sua niiin paljon kun vaan voidaan.

Me ei haluta, että sä joudut olee yksin. Haluttas olla sun tukena. Pliis! Olis tosi kiva, jos olisit koulussa meidän kanssa. Jooko? Vastaa niin pian kun mahdollista! Me autetaan!

T. (3 nimeä)!!"

Niin. Tollasen sähköpostin mä sain meidän luokkalaisilta. Myönnän, oon etäinen, kuoreeni sulkeutuva ja yksinäinen. En voi sille mitään. Haluun olla sellanen. Okei, ihan kiltisti tehty noilta, että ne haluu auttaa, mut mä toivon että mut jätettäis rauhaan! Okei? Mä tiedän, että ne tyypit lukee tätä blogia, joten mä toivon, että ne tajuu. En tarvi apua. En tarvi seuraa. En tarvi kuraattoria. En tarvii opoa. Selviin yksin. Oon selvinny tähänki asti..

Vastauksesta.. Tossa luki, "vastaa niin pian, kun mahdollista". Nooh.. En mä siihen ikinä vastannu, enkä koskaan tuu vastaamaankaan. Mä oon sitä mieltä, että siitä ei olis hyötyy kuitenkaan kellekkään. Anteeks, jos oon tällänen etäinen. Se on mun luonne, ja mä oon mikä oon. En ikinä tuu muuttumaan, enkä oo ikinä ollukkaan erilainen.

Mun toteemieläin on kopakuoriainen. Oon kuoreeni sulkeutuva ja etäinen tyyppi. Työnnän suunnilleen kaikki ihmiset pois luotani. Minulle tärkeintä on olla rauhassa!! Antakaa siis mun olla.....!