Viimeks oon käyny täällä joskus lokakuussa. Sillon mä kirjotin, että en  jaksa käydä täällä, eikä mulla oo aikaa. No ei mulla oo nykyäänkään yhtään aikaa, kun koulu ja nukkuminen vie kaiken ajan.. Nyt mulla on kuitenkin joululoma, joka jatkuu 10.1.2011 asti, eikä mulla nyt oo mitään muuta kun aikaa.

Mä luin kuitenkin  mun vanhoja kirjotuksia ja samalla kaikkia kommentteja.. Siellä olin kirjottanu mun laihduttamisesta ja siitä, että oli lihonnu 0,5 kiloa. Nooh.. Ei mun mielestä 0,5 kg oo paljoa. Päivässähän paino vaihtelee niin paljon. Olin siis kirjottanut "Aamulla menin vaa'alle ja se näytti sen, mitä pelkäsin: Ooon lihonu! Mä oon ennen painanu 45,5kg, nykyää oon kauhee läski ja painan 46kg! Hitto, mä oon lihonu peräti o,5kg ja se on ihan helvetisti." Tota oli sitten tietysti kommentoitu. Kommentti meni näin: 

Mä en oo todella pitkään aikaan käyny täällä, mut siihen on ihan syynsä.. Ensinnäkin, mä oon miettiny koko blogin lopettamista, ku en täällä koskaan käy, eikä täällä varmaan käy kukaan muukaan... Syy siihen miettimiseen taas on se normi syysmasennus.. Pidempää tekstiä ei tänään tuu, toivottavasti ymmärsitte...

... helppoo, silloin kun on joku, josta pitää kii.."

Mulle on tullu sellanen tunne, että ei vaan yksinkertasesti oo ketään, josta pitää kiinni.. Ei kukaan tarjoo apuu, en pyydä apuu keneltäkään. En tarvi apua, vaikka välillä on ihan helvetin toivoton olo..  Joskus musta taas tuntuu siltä, että mä kaipaan tietynlaista vapautta. Jonkinlaista yksityisyyttä, rauhaa ja juuri sitä vapautta! Mä en osaa kuvailla sitä, mitä mä sillä vapaudella tarkotan.. Uskoisin silti, että ainakin joku ymmärtää.. Siinä vaan on se, että kun kukaan ei lue tätä, niin vaikeeta kenenkään on ymmärtää..

Mä oon viimeks kirjottanu tänne joskus elokuussa.. Se johtuu siitä, että mulla on menossa kriisi. Kriisi, nimenomaan. Oon masennuksen, yksinäisyyden ja stressin vallassa. Mulla ei oo ketään, johon voisin tukeutua. Siks mä varmaan kirjotan tänne..?

Koulussa tapahtu jotain ihan outoa.. Yks tyyppi, tuli kertomaan mulle jotain ihmeellistä. Tuntuu, etten olis ikinä kuullu mitään sellasta.. Kaikki (eli ei kukaan, kun kukaan ei lue - muistasinki sen vielä!) tietää varmaan mitä mä tarkotan? Se tuntu hienolta! Kaikki "kaverit" (-.-'') katto mua ja sitä tyyppiä pitkään sen jälkeen. Mutta arvatkaas mitä? Mun oli pakko pilata koko juttu. Sanoin: "En mä voi.." ja lähdin pois. Loppu päivän itkinki kotona ja nyt vasta pääsin raahautumaan koneelle, itkien edelleen.

Miks mä oon niin tyhmä? MIKSI?

Ei tullu mitään pitkää tekstiä, mut mitä väliä....?

"Onks sulla joku ongelma? Ku oot niin helvetin etäinen ja hiljasen olonen. Me haluttais tutustua suhun paremmin, mutta ilmeisesti sä vaan vetäydyt kuorees ja suljet meidät pois. Mistä se johtuu? Jos sulla on joku ongelma, ni sä voit tulla puhumaan meille siitä, me autetaan mielellämme. Ja onhan tuolla koulussa opo, kuraattori ja kaikki, kannattaa oikeesti mennä puhumaan niiden kanssa! Ja (nimi)lla oli kans tollanen samanlainen ongelma lukion alussa. Se meni puhumaan kuraattorille ja se taas autto ihan pirusti. Sen jälkee sen koulu on alkanu loistamaan. Katteltiin sun kokeita ja oot saanu paljon ykkösiä? Meinaan niistä alkukokeista, joissa testattiin osaamista. Muut meidän luokalta sai kolmosia tai kakkosia. Ihan tosi. Me halutaan auttaa sua! Sä voit ihan koska vaan tulla jutteleen meille, me luvataan, että autetaan sua niiin paljon kun vaan voidaan.

Me ei haluta, että sä joudut olee yksin. Haluttas olla sun tukena. Pliis! Olis tosi kiva, jos olisit koulussa meidän kanssa. Jooko? Vastaa niin pian kun mahdollista! Me autetaan!

T. (3 nimeä)!!"

Niin. Tollasen sähköpostin mä sain meidän luokkalaisilta. Myönnän, oon etäinen, kuoreeni sulkeutuva ja yksinäinen. En voi sille mitään. Haluun olla sellanen. Okei, ihan kiltisti tehty noilta, että ne haluu auttaa, mut mä toivon että mut jätettäis rauhaan! Okei? Mä tiedän, että ne tyypit lukee tätä blogia, joten mä toivon, että ne tajuu. En tarvi apua. En tarvi seuraa. En tarvi kuraattoria. En tarvii opoa. Selviin yksin. Oon selvinny tähänki asti..

Vastauksesta.. Tossa luki, "vastaa niin pian, kun mahdollista". Nooh.. En mä siihen ikinä vastannu, enkä koskaan tuu vastaamaankaan. Mä oon sitä mieltä, että siitä ei olis hyötyy kuitenkaan kellekkään. Anteeks, jos oon tällänen etäinen. Se on mun luonne, ja mä oon mikä oon. En ikinä tuu muuttumaan, enkä oo ikinä ollukkaan erilainen.

Mun toteemieläin on kopakuoriainen. Oon kuoreeni sulkeutuva ja etäinen tyyppi. Työnnän suunnilleen kaikki ihmiset pois luotani. Minulle tärkeintä on olla rauhassa!! Antakaa siis mun olla.....!

Viikko kohta lukiota takana... Pelkkää orientaatioviikko-ohjelmaa. Ei siis mitään erikoista... Yritän saada aikaa kulumaan hyppytunnin verran.. Tasalta alkaa tunti ja sillon pitäs raahautua luokanvalvojan luokkaan.. Harmi kyllä, meidän luokanvalvoja on niin tekopirtee harppu ku voi olla. Tyyliin: "Sitten kaaduin tuolillani! Hahahahaha!! Eikös ollut hassu juttu? Hehehe!!" ja sitä rataa..  Luokka taas... Kaivettuna jostakin ei-niin-syvältä. Ihan kiva luokka siis. Tää tosi upee 1A. Tulee ihan mieleen ala-aste.. Siellä olin kans ykkösellä A:lla. Mut niit aikoi ei saa ajatella.. Huomaamattani alan muuten itkemään ääneen..

Tää atk-luokka oli tyhjä, kun mä tulin. Nyt tänne hinautui jostain pari rinnakkaisluokkalaista.. Oliskohan 1C:läisiä? Ne angstaa sitä, ku ei ne pääse (jostakin syystä) kirjautumaan Facebookkiin. Jätän mainitsematta niille, että olen ainoalla koneella, jossa FB toimii. En siis kauheasti availe FB:tä. Auki se on sivulehdellä..

Mä sain eilen ihan hemmetin oudon sähköpostin. Se oli ihmeellisestä osotteesta ja nimenä lähettäjällä oli "Doorway". Saatan tietää, kuka se on... Yks meidän luokkalainen (siis lukiosta), joka on päättäny järjestää jonkin näköset bileet.. "Yeppee... Ollaan tunnettu about kolme päivää..." Anyway, sähköpostissa luki: "Kaikki mukaan! Bileet viikonloppuna (osoite)!! Pakko päästä, ei voi jättää väliin!. Sille sit oli vastattu kaikkee laidasta laitaan: "Okei", "En tuu", "Ofc tuun!!", "No HV", "Hahah Läppä?" ja sitä rataa....

Mitäs muuta? Ei kai mitään. Heidå! Meikäläinen lähtee raahautuu lv-tunnille ^^ (Klo 9:42)

Pitää muuten vielä mainita: Kännykästä akkuloppu. Ei oo herätyskelloa. ONNEKSI (minulla on niin hyvä onni.. kröhöm... ja) heräsin sattumalta kymmentä vaille seitsemän. Olin jo varma, että helvetti, myöhästyin tunnilta!! Mutta en sitten myöhästynytkään.. Laitoin aamulla heti herättyäni koneen päälle ja näin kellon: 6:51! Helpotuksen tunne...... !

Toivoasi et saa menettää,
Vaikka mitään muuta jäljelle ei jää,
Sinulla on minut,
Sillä jokaisella,
Jossakin on,
Joku yhtälailla,
Lohduton.

Mulla on ollu koko päivän sellanen tunne, etten jaksa tehdä mitään. Aamulla heräsin puol viiden aikaan. En saanu enään unta, joten varttii vaille viis nousin ylös ja menin keittiöön. Kotona ei ollu ketään, ja sen tuntu sen takia liian tyhjältä. Mä päätin soittaa Iso-I:lle, mut ei se tietenkää vastannu. Vasta sen jälkee, ku olin painanu kännykän punasen luurin kuvaa, tajusin, et kello on vasta vähän vaille viis aamulla. Ei kukaan järkevä siihen aikaan vastaa!

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,

Laulaa mummö pysäkillä ja kaipaa kuolemaa,

Mä kaipaan bussin valoja, kuin kuuta nousevaa,

Olen etsimässä valon pisaroita.

Tuure Kilpeläisen laulussa Valon Pisaroita on jotain hienoa. Mä en tiedä mitä, enkä yleensäkään kuuntele iskelmää tai Suomi Pop:ia.  Yks päivä kuitenkin kun olin auton kyydissä, matkalla kotiin, kuulin Iskelmä-Radiosta Valon Pisaroita-kappaleen. Kuuntelin niitä sanoja silloin kunnolla. Se laulu kertoo erilaisista ihmisistä.  Jotenkin mulla on sellanen tunne, että mä kuulun niihin ihmisiin. En tiedä miten, mutta jotenkin. Mä kaipaan kans sellasia Valon pisaroita..

Valon pisaroita, vasten pimeää,

Meille putoaa valon pisaroita.

Valon pisaroita, kun toivo häviää,

Meille putoaa valon pisaroita.

Mulla vähän väliä on tosi toivoton olo. Ei mulla oo ollu toivoa pitkään aikaan.  Ei mulla oo ollu toivoa mun elämän suhteen, ei nykyisyyden eikä tulevaisuuden. Elän päivä kerrallaan ja ootan sitä, että alan opiskelemaan. Ehkä mun asenteen vuoks lennän ulos amiksesta, ehkä en. Enemmän oon ite kokoajan sitä mieltä, että mulla ei oo mahdollisuutta olla amiksessa kolmee vuotta. Syynä se, että mua ei kiinnosta.

Oon kauan halunnu olla eläinlääkäri. Se on pienestä kakarasta asti ollu mun unelma-ammatti. Eilen illalla, joskus yhden ja kahden välillä, kun en saanu unta, mietin, miks musta sitten ei koskaan eläinlääkäriä tuu. Vielä ysillä, yhteishaun aikoihin olin sitä mieltä, että joo, mä haen eka johonki lukioon ja sit sen jälkeen eläinlääkikseen. Se on mun tulevaisuus. En kummiskaan hakenu. Syyt miks mä en eläinlääkäriks koskaan tuu, niitä on tasan kaks:

1. Mä en ikinä pystyis lopettamaan yhtään eläintä. Se olis mulle ihan liikaa. Kai siihen työn myötä sitten oppis ja pystyis lopuks lopettamaan kärsiviä eläimiä, mut.... Mulle se on liikaa..

2. Mä en pysty opiskelemaan. Pelkkä lukio on mulle ihan liikaa. Sen takii hain amikseen, joka mua ei yhtään kiinnosta. Hain sellaselle alalle, joka mua ei kiinnosta. Mulla on ollu sellanen tunne jo jonki aikaa, et mikään opiskelu tai tulevaisuuden suunnittelu ei kiinnosta. Elän vaan tässä hetkessä, joka ei sekään kiinnosta..

Lukion jälkeen mun olis vielä pitäny hakee eläinlääkikseen. Siellä opiskelu, matikka, kielet kaikki paska olis jatkunu vuosia. Eli ei. En hakenu. Samalla mun tulevaisuuden suunnitelmat murskautu..

No mua ei ainakaan naurata yhtään. Mun kaverit on tänää ollu jossaki bileissä ja arvatkaapa vaan, kertoko ne mulle sitä? Ei. Bileissä siis. Ne bileet oli kuulemma sellaset "ihkut megagigabilehileet", jotka siis oli sunnuntaista (klo 22) johonki klo kolmee asti. No, mä yritän saada tän masennuksen pois hokemalla ittelleni: "No en mä sinne kuitenkaa olis menny". Joka taas on ihan turhaa, koska mulla oli eilen (vielä) sellanen fiilis, et olis kiva mennä jonnekkin bileisiin. Nooh.. Nyt sitä ei enää oo. Se fiilis on kadonnu jonnekkin niin kauas, et mä en saa sellasta takas enää ikinä. Päätin nimittäin tänään (kun Iso-I soitti ja kysy, miks mä en ollu bileissä), että en enää ikinäikinäikinä mee mihinkää bileisiin. (Varsinkaan sellasiin, mistä mulle ei ees kerrota! -.-) Ja niiden bileiden järjestäjä oli mun "kaveri". Mä vielä eilen luulin, että se on mun kaveri, mutta ei sitten ookkaan enää ikinä. Helvetti. En mä rupee sellasee kaksnaamanseen touhuun mukaan. Piste. (ja vaikka pilkku ja huutomerkki perään!)

Kuitenkin tänään tapahtu yks ihan helvetin lol juttu. Nimittäin, kun tää mun entinen kaveri, (Paino sanalla entinen!!) nolas ittensä! Olin nimittäin tapahtuma hetkellä koneella dataamassa. Kattelin ikkunasta ulos ja se mun entinen kaveri käveli siellä jonkun tyypin kanssa. Kattelin niitä ja yritin murhata sen toisen niistä katseellani. Onnistumatta kuitenkaan. Nooh.. Se mun entinen kaveri kompastu sitten johonkin oksaan ja kaatu rähmälleen siihen asfaltille. Mä nauroin siellä datauskammiossani (joka myös omana huoneena tunnetaan...!) ihan täysillä. Ja kun se mun entinen kaveri nousi ylös sieltä, ni se kompastu uudellee, tällä kertaa kengän nauhoihinsa. Ja se oli sitten niin LOL juttu, ku meikäläine repes ihan täysillä ! Musta kyllä tuntuu, et ketään muuta ei naurattanu, mut what ever xD

Se on muuten maanantai taas... -.-

Toi helvetin kuumuus on hellittäny ees vähän. Hienoo... -.- Tällä hetkellä ulkona on siis vain +30 astetta. Eilen illalla kun oli suunnilleen +35.....

Edellis yönä (tiistain ja keskiviikon välisenä) mä heräsin joskus keskiyöllä ihan jäätävään ukkoseen. Se ei ollu mikään miniskidi ukkonen vaan varmaa isoin jytinä ever in my life.. Ja just maanantaina kuulin, et jos herää yöllä ukonilmaan, se tietää hunoa onnea.. Huonoa onnea nyt on muutenkin.. Tänään kompastuin mun kannettavan laturijohtoon ja sain tiputettua peilin lattialle ja se peili tietty meni ihan paskaks. Seuraavaks meidän musta kissa tulee kiähnäämään mun jalkoihin O.o Kertokaa siis mulle, mikä tuo eniten huonoaonnea: 1) Rikkinäinen peili, 2) Musta kissa vai 3) Ukonilma? Jos se on kissa, heitän sen ulos. Jos se on peili, liimaan sen ehjäksi ja jos se on ukkonen... sitten se vaan on ukkonen... ^^

Mä selailin yks päivä vuodatuksen blogeja ja löysin sieltä melkein samassa tilanteessa minun kanssa olevia ihmisiä ! Niiden blogeja oon sitten melkein joka päivä käyny lukemassa. Mun blogista nää ihmiset ei kuitenkaan tiedä mitään ja hyvä niin. Ei tällästä turhaa tekstiä kukaa jaksais lukea.... Yhden blogin löysin kans, nimittäin sellasen, missä esittelyssä luki jotain sen tapaista, että se vaikutti minusta mielenkiintoiselta. Nooh.... Minua ei useinkaan saa mitkään esittely tekstit kiinnostumaan, joten oikeasti luulin, että tämä blogi olisi ihan ok ja sitä voisi jopa vaivautua lukemaan.. Ei se kuitenkaan ollut. Ihan paskaa oli koko blogi täynnä. Melkein yhtä paskaa tekstiä, kuin tässä blogissa, ehkä jopa pikkuriikkisen huonompaa. Ja tietty, tämähän on vain minun mielipiteeni, joten worget it. Turha kommata: "Ehkä joidenkin mielestä sen blogin teksti on ihan ok." Like I said. Forget it. Mun mielipiteillä kun ei yleensäkään oo mitään merkitystä. Ne on yleensä mielipiteiltää negatiivisia tai jos on kyse jostakin muusta, oon aina erimieltä kun muut......

Yks sellanen harvinainen asia on tapahtunu kans tänään. Iso-I sai raahattua mut hevostalleille O.o Minut, joka ei ikinäikinäikinä aio koskea hevosiin tai olla niiden kanssa (vaikka oon ratsastusta harrastanukki joskus seiskalla........ ^^)...! No, talleilla siis. Kyyläilin hetken, kun Iso-I. ratsasti sillä sen hevosella ja ku olin suunnilleen tunnin kitunu, läkähtyny ja istunu vaivalloisesti kentän vierellä, Iso-I. tulee ja ehdottaa, että mä koittaisin mennä sillä sen hevosella. Juueikikinäikinäikinä! En ikinäikinä mee sillä. Liian iso. Liian reipas. Liian pieni. Liian laiska. Ihansama! En mee.!!!!! Toisin kävi.... Simba hävisi tahtojen taiston ja löysi itsensä hevosen selästä. (Tää on nyt sit varmaa sitä huonoo-onnee, joka tuli ennen peiliä ja kissaa?? O.o) En suostunut muuta kuin kävelemään sen hirmuison otuksen kanssa, joten Iso-I. luopu toivosta saada mua ravaamaan tai laukkaamaan. (Sillon ku ratsastin olin ihan himo ratsastaja ja laukkasin ja hyppäsinki niillä kilteillä rk:n hevosilla) Iso-I:n toive tietty olis, et mä alkaisin uudellee ratsastaa, mulle ostettais hevonen ja sit voisin olla tallilla sen kanssa. Never my friend! Never!!

Loppukesä häämöttää... Mä en oo koko loman aikana saanu paljoo paskaakaan aikaseks ja nyt kohta pian olis sit se aika taas, ku pitäs raahautuu opiskelemaa.... Viime kevään typerässä yhteishaussa mä päätin valita lukion. Painun siis Raumalle lukioon.. Se oli mun kakkostoive.. Ekaks olisin tietty halunnu Poriin, mut btw, pääsin Raumalle. Raumalle siis suuntautuu tieni. Sinne muutan asumaan isäni luokse ja asun siellä seuraavat kolme vuotta.... Kaikki muut kaverit lähtee johonki muualle, ku Raumalle. Chabu menee jonnekki. Desi menee jonnekki... Iso-I. lähtee toiselle puolelle Suomee, Ravijoelle.... ! Hitto soikoon! Mä en nää varmaan ketään noita ikinä missään. Maximissaa ne käy kommaas täällä, FB:ssä, Gmailissa, mesessä..... Dääm! Mä soitan ainaki noille edellä mainituille (+ P.R:lle) joka hiton päivä niin, et mun saldo menee kiinni ekalla viikolla jo! Mulla kun ei oo muuta elämää ku kaverit........ :/

Mä oon nyt tullu siihen tulokseen, että mun äitiä ei kiinnosta mut elämä paljoo pätkääkään. No miks mä sit tähän tulokseen oon päätyny? No, ensinnäki, ku tänää lähin ulos, ja sanoin meidän äidille vaan: "Mä meen ny", se sano mulle vaan "Okei". OKEI! Miettikää nyt!! Okei!!!! Ei sitä kiinnosta. Se ei ees kysyny, mihi meen. Seuraavan kerran, ku lähen ulos, sanon sille et "Mä meen ny ryyppäämää ja vetää aineit suonee", ni katotaan, et sanooks se enää "OKEI".... Siis mä en todellakaan oikeesti vedä mitää aineit suonee, ettei kellekkää jääny epäselväks :D

Mulla on ollu ihan älyttömän tylsää tänään. Oon ollu rannalla ja ruskettunu tumman punaseks makkaraks. Oon saanu painoo putoo jo 0.02kg. "Wohoo..." Kukaa ei oo kaivannu mua, mut silti mä oon kaivannu kaikkia.. Kukaan ei oo soittanu mulle, kukaan ei oo tekstannu. No okei, oon tänään saanu yhteensä peräti neljä tekstaria. Tekstarit kuuluivat näin:

ISO-I: KOSKA SÄÄ OIKEEN VASTAAT PUHELIMEEES???

- Sit ku kerkeen :DDDD:D:D:D

CHABU: HITTO SOIKOO SIMBA XD

- Hehe :D

^ toi juttu on sellanen vähän InSide, mut ei paljoo.......... En jaksa sitä kuitenkaan alkaa selittämään...

ÄITI: TULEN KOTIIN VASTA TODELLA MYÖHÄÄN. MUISTA JUODA JA SYÖDÄ TARPEEKSI

- ookkei.

P.R: MUN OLIIVI PURKKI TIPPU LATTIALLE

- OooÄmGeee! :D

^ No toi vasta inside juttu onkin :D

Tollaset viestit mä sain. Ei siis mitään sellasta, mitä tän masennuksen keskellä olisin tarvinnu...

Mulla ei ollu mitään muutakaan tekemistä, ni menin lukemaan mun vanhoja blogeja. Mulla on niitä tasan kaks kappaletta. Niistä blogeista tasan kaks on niin turhan päivästä pölinää täynnä, etten voi muuta sanoa.. Varsinkin se eka on sellanen pahamaineisen 7./8. luokkalaisen pahamaineinen angsti blogi. Tokassa blogissa ei ees oo mitään kauheenkaan ihmeellistä tekstiä. Pelkkiä laulujen sanoja ja turhia runoja..

Ei mulla muuta. En yksinkertasesti pysty kirjottamaan, kun on niiiiiin kuuuuuma ! (Päivällä oli vaan +35 astetta ja mun huone on varmaa imeny kaiken lämmön itteensä -.-')